Oli kaunis ja kuuma kesäinen päivä, kun Akaan Konevuokraamon - kuski saapui pihaamme, missä teos oli työstetty viimeistelyä vaille valmiiksi.
Kuvasin parvekkeelta miehiä, jotka kantoivat ristiä kuljetuslavalle. Risti oli painava.
Vääjäämättä mieleeni nousi tuo vuonna 30 tapahtunut tapaus, kun nuori mies kantaa ristiään ja kaatuu sen painosta tiehen. Ihmiset kuohuvat ympärillä, toiset huutavat ja kiroavat, toiset itkevät.
Olen saanut kävellä tuon kuuluisan tien Via Dolorosan melkein pääkallopaikalle saakka, korkealle vuoren harjanteelle, jonne pystytettiin silloin kolme ristiä. Keskelle naulittiin Jeesus nasaretilainen ja hänen molemmille puolilleen rikolliset.
Kun joku kysyy, miksi haluan tehdä tämän työn, vastaan siihen: Maailmassa monet puhuvat paljon rakkaudesta, mutta missä se näkyy, kun sodimme, huijaamme, varastamme ja tavoittelemme omaa hyvinvointiamme itsekkäästi muista välittämättä. Mitä on rakkaus: pyyteetön, rehellinen, todellinen, epäitsekäs rakkaus?
Se todellinen rakkaus näytetään meille silloin, kun saamme katsella tyhjää ristiä, jossa kerran roikkui pahasti hakattu ja ruoskittu, ei enää ihmisen näköinen, mies. Tämä mies oli Jumalan Poika, joka tuli maailmaan tekemään Isänsä tahdon. Hän jätti loisteliaan elämänsä Taivaassa ja syntyi köyhyyteen, eläinten katokseen. Mies, jota kansanjoukot seurasivat, koska hän paransi heidän sairautensa, herätti heidän kuolleet omaisensa ja osoitti tien Isän Jumalan luo. Mutta kateelliset lainopettajat halusivat tuon miehen pois häiritsemästä uskonnollista valtaansa. Kansa seurasi Jeesusta, eikä tekopyhiä lainopettajia. Niinpä uskonnolliset johtajat saivat lopulta Pontius Pilatuksen suostumaan Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen.
Asia kuitenkin painoi Pilatusta, sillä hänen asiakirjoistaan käy ilmi ihmeellisiä asioita (Pilatus kirjoittaa keisari Tiberiukselle):
"Viimeksi kuluneitten päiväin, tapaukset minun maakunnassani ovat sitä laatua, että pidän tarpeellisena niistä kustakin erittäin kirjoittaa. - - Niistä monista huhuista, mitkä korviini tulivat, oli yksi semmoinen, joka erityisesti veti puoleensa huomiotani. Nuori mies, niin kerrottiin oli ilmaantunut Galileaan pyhällä innolla julistaen lakia niitten jumalain nimessä, jotka hänet olivat lähettäneet. Ensin pelkäsin hänen tarkoituksenansa olevan villitä kansaa roomalaisia vastaan, mutta pian kaikki sellaiset epäilykseni katosivat. Jeesus, Natsarealainen, puhui roomalaisista ystävällisemmin kuin juutalaiset yleensä tekivät.
Eräänä päivänä kulkiessani Siiloan lammikon ohitse, jossa oli paljon kansaa koossa, näin nuoren miehen suuren kansanjoukon keskellä. Minulle sanottiin hänen olevan Jeesuksen. Sen olisin helposti voinut käsittääkin, sillä niin suuresti hän kuulijoistaan erosi. Hänen hiuksensa ja partansa olivat kullan väriset. Hän näytti noin kolmenkymmenen ikäiseltä. En ole milloinkaan nähnyt jalomman ja puhtaamman muotoista ihmistä. Miten toisenlainen hän olikaan kuin hänen mustapartaiset ja kellahtava-ihoiset kuulijansa."
Lopulta Pilatus kutsutti Jeesuksen luokseen pretoriumiin:
"Natsarealaisen tultua menin basilikaani, häntä katsellessani tuntuivat jalkani rautakahleilla marmorilattiaan kiinnitetyiltä ja joka jäseneni vapisi kuin pahantekijäin, jolla aikaa Jeesus oli tyyni - tyyni kuin viaton. - - Kotvan aikaa minä katselin ihmetellen ja kunnioituksella noita tavattomia kasvoja, jommoisia ei ole tuntenut kukaan noista monista maalareista, jotka ovat kaikille meidän jumalillemme ja puolijumalille muodot ja kuvat antaneet.
Herodes, Arkelaus, Filippus, Hannas, Kaifas ja koko kansa jättivät hänet minulle, pannen toimeen suuren metelin ja pakottaen minut tuomitsemaan hänet. Minä annoin ristiinnaulita hänet, sitten kun häntä ensin oli ruoskittu, vaikka hän ei ollut mitään pahaa tehnyt. Sillä ajalla, minkä hän oli ristiinnaulittuna, pimeni koko maailma, aurinko pimeni keskipäivällä ja tähdet näkyivät taivaankannella, vaikka ne eivät ensinkään loistaneet, ja kuu näytti vereltä. Maailma oli muuttunut hornan kaltaiseksi niin, ettei temppelin pyhää, niin kuin juutalaiset sanoivat, voitu nähdä. Sen alapuolelle ilmestyi maahan halkeama, josta kuului kuin kovia ukkosen paukahduksia."
Keskellä suurinta kärsimystään, sotilaiden pilkatessa ja ihmisten huudellessa: 'Tule alas ristiltä, jos kerta olet Jumalan Poika', Jeesus sanoi sanat:
Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät'
Tätä on rakkaus.
